Ollaan ystäviä jookos? Älä ahdistele, anna minun olla, en halua sinusta mitään muuta kuin ystävän, niin on parempi, ymmärräthän sen? Ethän loukkaannu? Tiedän että otat tämän rankasti, en haluaisi loukata ketään. Mutta en halua uutta taakkaa, uutta pahaa oloa. En edes ymmärrä kuinka jouduin tähän. Sinä vai tulit ja revit. Pää hajoaa. Miksi olet tuollainen, niin hyvä ja kaunis ihminen, mutta silti niin paha: itserakas. Takiainen.

Miten jouduinkaan tähän soppaan. En halua olla huono ihminen. En ja en ja en. Kuinka pääsen ulos tästä. Satuttamatta muita ja itseäni.

Olen ollut parin päivän aikana niin lähellä soittaa sinulle, kertoa kuinka ikävä minulla sinua on. Kertoa, kuinka kaipaan sinua, ja niitä aikoja. Mutta sitten päädyn aina näille sivuille, lukemaan sitä paskaa mitä teit, yritän väkisin selittää itselleni ettei takaisin ole menemistä, niin kuin ei olekkaan, sillä itseäni en halua enää satuttaa. ..Silti tunnut niin hyvältä, olet niin kaunis, niin rakas. Olit elämäni, ja sitten häivyit, satutit, sitten anelit takaisin, samalla haukuit huor'ksi. Pää pyörällä. En tiedä mitä ajatella, kunhan vain en soita sinulle. Kunhan vain en palaa takaisin. Koskaan enää. Pakko keskittyä uuden elämän luomiseen, kaikki uusiksi.

MINULLA ON IKÄVÄ SINUA, RAKASTAN SINUA VIELÄKIN.

KAUNIITA MUISTOJA