Todella vihaan niin sanottuja ystäviäni. Kaikki on niin veemäisiä. Tekisi mieli vähän TAKOA niiden päähän hieman tapoja ja ystävllisyyttä. Kusipäät, mitä mä teiän kanssa teen? Onkohan muilla ihmisillä tälläisiä ongelmia. Vai onnistunko mä vaan keräämään tuollais v*ttupäitä ympärilleni. Ei mitään tolkkua miks tarttis olla tuollainen. Pitää ruveta käyttäytymään samalla tavalla teitä kohtaa, ehkä sitten vasta tajuatte --ei hitto. Mitä mä oikein edes ajattelin, ette te tajuaisi sitä edes silloinkaa, siitä tulisi vain tappelu ja silloin kaikki olisi mun syytä. Ja vielä niin helvetin itsekkäitä. Saa puhua teidän päälle että joskus saisi edes puheen vuoron, ei teille voi puhua omista asioista, te ette kuuntelisi ettekä välittäisi. Ja T, kun puhun sulle, olisi kiva että joskus edes leikkisit että kuuntelisit. Heti kun sulle puhuu/kertoo jotakin, ja sillä sekunnilla kun on lopettanut puhumisensa, niin sä alotat puhumaan ittestäs, pientä pihaustakaan et mua ole kuunnellut, näin aina. Minä, minä, minä. Sitä sä olet, sitä te olette.
Mitä helvettiä mä tässä ruikuttamaan, hyvästi.
Kunpa niin voisikin tapahtua, uusia tuttavuuksia, kiitos.
ITSEKKYYS, mietippä tyttö sitä.

Elä jokainen sekunti niin kuin se olis sun viimeisesi.