Ahdistaa- Antti ahdistaa.
Näin taas käy.
Mitä hittoa yrität?
Olisit miettinyt asioita silloin kun oltiin yhdessä, eikä nyt. Kun kaikki on jo ohi.
En mä vois kuvitella meidän välille enää mitään. Kaikki on niin luonnotonta. Ei tässä touhussa ole mitään järkeä. Ymmärrän että suhun sattuu, niin. Nyt suhun sattuu. Nyt olet marttyyri.
Ei järkeä, ei tolkkua. Miten sä nyt voisit tietää mitä sä haluat.
Nyt.
Haluat olla nyt onnellinen mun kanssa? Mikä muka nyt on niin muuttunut? Muuta kuin se että mulla on uudet kuviot ja sulla tylsää?
En mä vaan pysty kuvittelemaan meitä enään.
Mua ahdistaa pelkkä ajatuskin sun ahdistuneesta ilmeestäs. Kuristat jostain syystä mua.
Onhan sekin outoa, miten kaikki mun tunteet sua kohtaan kuoli niin nopeasti?
Pettymys.
Katkeruus.
Viha.
Ne tappaa nopeasti kaiken sen hyvän.
Mamma soitti ja sanoi että "älä nyt suutu, mutta eikö sun kannattais vielä yrittää sen Antin kanssa kun teillä kuitenkin meni niin hyvin."
Entä jos ei vaan nyt kykene.