Ympärillä vanhuksia, sairautta , kipua ja huutoa. Voivottelua ja ulinaa. Olet yksin pimeässä huoneessa, vain raollaan olevasta ovesta pääsee hieman valoa huoneeseesi, jonka jaat vanhuksen kanssa joka tykkää puhua ulosteistaan. -Yksin. Et pysty liikkumaan mihinkään suuntaan sängyssäsi, sinulla on paha olla -oksennat.
Tippa ei vedä, äkäinen naishenkilö tulee ja vaihtaa sen, taas kerran. Aika kuluu, samaan tahtiin mieli mustenee. Ahdistus ja paniikki, jostain sisältä se purkautuu, alat riehua ja itkeä, et pysty hillitsemään etkä liiemmin hallitsemaan itseäsi. Sinulle tuodaan jotain, nielet sen.
-Hetken päästä olet raukea.
Tuijotat vain seinää, mietit, mielessäsi vilisee, on vieläkin levoton olo, mutta sitä ei enää ulkopuolinen voisi huomata. Ulkoisesti olet rauhallinen. Makaat vain. Sisälläsi jokin palaa jo.

Jokapaikassa haisee, pahalle. Vaatteesi haisevat steriilille, lakanasi haisevat steriilille, vierustoverisi haisee pahalle -ehkä ummehtuneelle, eihän hän sille mitään voi, silti jostain kumman syystä tunnet inhoa tuota vieressä, verhon takana makaavaa henkilöä kohtaan. Ei se hänen vikansa ole, se on vain tämä tilanne, paikka mikä sen tekee. Raahaudut vessaan, siellä oksennat, sillä et kestä sitä hajua, joka nenääsi kyseisessä paikassa tulvii -kuvottavaa. Katsot itseäsi peilistä, huulet ovat turvonneet, silmät seisovat, jotain valuu suupielestä, tunnet kuinka suusi on täynnä jotain ylimääräistä, haluat oksentaa sen ulos. Ei auta. Hiuksesi ovat rasvaiset, kynnet nuhjuiset, iho mitä huonoimmassa kunnossa. Silmäsi ovat itkuiset.

Palaat takaisin huoneeseesi, tuijotat seinää. Toivot että pääsisit seuraavana päivänä pois siitä laitoksesta, mutta tiedät että se on vain turha toive.

Syntymäpäiväsi on lähellä.