Lääkkeet, muista ottaa lääkkeet.
Ne auttaa jaksamaan, taistelemaan.
Uudet ystävät auttaa hymyilemään, iloitsemaan.
Ennakkoluuloni oli että nää pillerit turruttais mut. Kaikki se paska on vielä tuolla takaraivossa, odottamassa hetkeä kun murrun. Ja se hetki kun mun on aika purkaa se kaikki paska niskastani on tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei nyt. Ei vielä.

Jouduin sairaalaan taas. Raju infektio. Melkein 2 viikkoa kauniista kesästä meni sielä. Viikko sairaslomaa päälle. Maassa niin maassa. Pohjalla. Vahvempi mieliala lääkitys.
Niin kauan jaksoin olla vahva siellä sairaalassa, kunnes sain tiedon että tulehdusarvot on noussu 260. Ei niin paha kuin viimeksi, mutta tarpeeksi paha aiheuttaakseen mulle kohtauksen. Siihen saakka jaksoin.

Ja nyt taas. Toipumisvaihe.

Kiitos ystäville, ja porukoille. <3 Tuki on tärkeämpää kuin uskottekaan.

Niin mitätön asia maailmassa, liian suuri asia mulle.