Ei tunnu olevan pakokeinoa tästä elämäntilanteesta.
Ei mitään keinoa miten parantaa oloa.
Ei mitään ratkaisua.
Haluan tappaa sinut.
Olet narsisti.
Miksi taas sekaannuin toiseen samanlaiseen kusipäähän?
Kuinka paljon tämä rajoittaa mun elämää, kuinka paljon voi sattua.
Tällainen?!
Miksi en koskaan opi
en koskaan opi
en koskaan opi
en koskaan opi
en koskaan opi
en koskaan opi

Mikä auttaa, mikä parantaa?
Tahdon tuntea helpotuksen, sen normaalin elämän keveyden.
Normaalin elämän.
Sen normaalin se mistä ihmiset puhuu.
Miksi mulla on tarve saada se joku toinen pysymään vierellä.
Roikun. Takerrun. Kuolen. Sattuu.

Pitääkö mun taas odottaa vuosi että mä selviän tästä?
Kestääkö tämänkin ihmisen jäljet mussa niin kauan?

Miksi mä annan niiden satuttaa mua.
Miksi en koskaan opi.

Älä idiootti päästä niitä lähellesi, älä anna niiden koskettaa sisintäsi.

Kuinka vaikeaa elämä on kun ei tiedä kuka on?
Vain ihminen täynnä toisten ihmisten jättämiä rumia arpia.

Mulla ei ole voimia.
Kun joskus olisikin tyhjä pää.
Kunpa olisin tunnoton.
En tahdo olla näin vikainen.
PAKKO PÄÄSTÄ POIS.