Paha olo heti aamusta, oksennuksen maku suussa. Ahdistus, kurkkua kiristää, mahaa polttaa. Kaikkea tätä ja paljon muuta. Nyt se on ohi, se kaikki kaunis ja se kaikki paha on ohi. Vihdoin, voisi sanoa. Haikea olo, kuinka paljon sinua rakastinkaan, miksi kaiken piti kääntyä niinpäin. Miksi me mokasimme? Minua niin kaivaa se että, tästä kaikesta olisi voinut tulla kaunista. Niin kaunista, ellei tämä paha olisi saavuttanut meitä. Olit kaikkeni, palvoin sinua, tein kaiken vuoksesi. Tiedän, että kaduit tekojasi, mutta vain hetken. Olen niin pahoillani siitä että sinulle tuli paha olo erostamme. Nyt tiedät miltä minusta on tuntunut. Minulla on niin ikävä sinua. IKÄVÄ. Mutta.. On pakko hyväksyä, että sen oli pakko päättyä. Paras keino sen tajuamiseen, on lukea tänne kirjoittamia tekstejäni, silloin herään ja tajuan etten olisi voinut elää siinä tuskassa, kauempaa. Kaikki olisi voinut olla niin kaunista, niin suurta ja hyvää. Minulla on niin ikävä sinua. Miksi. Tajua jo ettei siitä olisi tullut mitään. Tajua että sinuun sattui joka tapauksessa, suhteessa, ja sen loputtua. Miksi haikailen. Kaikki oli niin kaunista vierelläsi. Niin kauniit muistot. Niin sairasta. Olet kaikkeni. Jos kaiken voisi korjata, korjaisin.