Jos minulla olisi yksi toive käytettävänä, toivoisin eläväni rauhassa ja onnellisena. Niin yksinkertaisesti. -en tiedä. En ole ikinä eläessäin ollut näin hukassa, näin toivottoman hukassa. Irroittaakko vai taistellakko, en tiedä. Kaikki muistot.

Muistini on kadonnut. Saatan hetkessä unohtaa kummia asioita, minulla on aina ollut terävä muisti. Nyt koitan miettiä mikä meillä nyt sitten oli niin huonosti, mikä oli suuri ongelma, mistä paha olo pulppusi? -Vastausta en löydä. Tämä niin hankaloittaa, kun en saa päässäni asioita kokoon, on paha olo jostain, mutten muista mistä, ikävä sinua sen tunteen kyllä tunnistan. Olen kysynyt sinulta parin päivän aikana monta kertaa että mikä oli ongelma, miksi erosimme ja tuhat kertaa olet vastannut, ja saman verran olen sen vastauksen unohtanut.

Kun erosimme, putosin tyhjän päälle, olin niin hukassa ja niin sokea. Ilman identiteettiä. Tajusin ettei minulla ole havaintoakaan kuka minä olen. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. Kivinen on tieni ilman sinua. Elin varjossasi. Nyt olen tyhjän päällä. Kuinka vihaankaan itseäni, kuinka idiootti olen ollut. Kuinka pahasti yksi ihminen voi mokata. Saatanan ihmissuhteet. Sekaisin, ja niin pilalla

.mahdollisuus olla hyvä ihminen. Eikä mulla ole mitään ilman sua.