Eilen Lahen torille laitettiin taas joulukuusi, mulla on tunne kuin se ei koskaan olisi ollutkaan poissa, ihan kuin oltaisiin hypätty helmikuusta suoraan marraskuuhun.  Jossain tossa välissä mulla kuitenkin oli penkkarit, ylppärit ja synttärit.
Unessa olen kulkenut.
Eikä kai ihmekkään, viikko ennen ylppäreitä pääsin sairaalasta, ja oli hilkulla etten joutunut viettämään synttäreitänikin sairaalassa. Pari päivää ennen pääsin poies, ja synttärikakkua söin naama itkussa, suu, huulet ja nielu täynnä rakkuloita, se teki kipeää.
Ja nyt on taas kohta joulu, vastahan se hitto oli.
Wihii. Niin ja uutisia, mulla on taas joku virus. Ja taas kerran ne lupas mulle että ne selvittää tän kurkun, että miksi se turpoilee -ja paskat. Tällä kertaa mä oikeesti uskoin että se toteutuisi, että ne vihdoin selvittäisi. Kun ei niin ei.

Vuotaa.
Reikä sydämessäni.
-------

This is not my life, this is not my home, this is not me, I hate this.
And now I suffer, My heart to my mind it burns. It kills.
I feel new pain.

MY PAIN, MY PRIDE, THESE SCARS ARE MINE.

"to live like Caesar
to die like Jesus." Otep-Nein