Väsymys -hassu asia.
Huolettomuus -mitä se on?

Niin väsynyt, niin uupunut. Mitään ei jaksaisi tehdä. Kuinka kauan tätä vielä pitää kestää? Vaikka kuinka yritän psyykata itteäni ja tehdä töitä sen eteen että aamulla jaksaisi sängystä nousta ylös, niin ei. Sama väsymys silti jatkuu. Luulin että se loppuisi kun Teemusta pääsin eroon, ajattelin kun entisen aiheuttamasta pahasta olosta pääsi pois niin myös väsymys loppuisi. Väärässä olin.
Entisestä puheen tullen. Muistot palaa salamoittain mieleeni, pahat muistot, paha olo. Ainainen itku kaikuu korvissa, huuto, riidat ja lyönnit. Kaikki se mitä hän teki väärin pyörii pääni sisällä, hukkaa heitetty aika, miksi aina taivuin hänen tahtoonsa? Kuinka paljosta luovuin, kuinka paljon hyviä hetkiä jäi kokematta sen äijän takia. ..Kyllä hyvätkin hetket on vielä muistissa, mutta ne ei häiriköi ja ahdistele elämääni tällä hetkellä. Miksi en tajunnut aiemmin, ehkä vain olin niin väsynyt, etten jaksanut kävellä sen äijän luota pois. -Ehkä. Siinä vaiheessa kun joka päivästä kului se vähintään 4 tuntia itkemiseen, putkeen pelkkää parkumista, niin ehkä siinä vaiheessa olisi jo pitänyt kävellä pois ja kauas.