Parhaat vuodet ovat menneet tämän kanssa, masentuneena ja väsyneenä.
Olen ollut viimeiset kaksi vuotta niin väsynyt.
Ja nyt.
Olen väsynyt olemaan väsynyt.

Ja silti tämä on niin naurettavaa. Näin pieni asia.
Eihän tämä vaikuta paljon mihinkään. Enään.
Kun en enää nykyään joudu siellä sairaalassa viettämään aikaa. Niin paljoa, enkä laihdu ja kuihdu. Tosin nyt päinvastoin, lihon ja paisun ja raskausarvet valtaa kroppani. Silti olen väsynyt, vieläkin, ollut viimeiset kaksi vuotta. Kunto on edelleen heikko, niin heikko että hävettää. Enkä oikein tehokkaasti pysty sitä parantamaan, kun jos hieman edes liikun vähän enemmän, tulen kipeäksi.

Nyt pitäisi olla kaunis, energinen, NUORI.
En ole.
En pysty.
Mutta niin kovasti tahtoisin.