Mua hävettää, en tiedä mikä. Mua pelottaa, en tiedä mikä. Mua ahdistaa, en tiedä mikä. Mua itkettää, en tiedä mikä. Kylmät väreet kulkeutuu kroppaa pitkin, puistattaa. Pää niin pyörällä, liikaa asioita, pitäisi pystyä käsitellä kaikki asiat yksitellen, perusteellisesti. En ymmärrä miksi en siihen pysty. Kuolema, miten kaukaiselta se onkaan aikaisemmin tuntunut. Ja nyt, sen kaiken jotenkin tajuaa, se voi tapahtua, elämä voi loppua keltä tahansa milloin tahansa ja mistä syystä tahansa.
Olisi pitänyt keskittyä lukemiseen, hetkeäkään en ole siihen vielä aikaani tuhlannut, vituttaa oma saamattomuus. Tahtoisi olla hyvä, pärjätä, joku estää -laiskuus, saamattomuus.
"jos oisin viisas...jos oisin rohkea ja luonteeni valoisa..." Niimpä niin.
Jos ja jos, mutta kun ei ja ei. Tajua jo se.

Mä tahtoisin olla jossain kaukana täältä, juosta lujaa ja unohtaa.

Kyllä mä vielä muutun