Faijan äitipuoli oli jonkin sortin einiintervejärkinen, aika pahasti sanottu.. Mummopuoli sai pahoja raivareita aivan järjettömistä asioista, kuten jos vessan ovi oli lukittu, tai poika osti väärälaisia pyyhekumeja. Eli siis aivan järjettömistä asioista. Oon kuullu että mummopuolen sisko on ollut vielä pahempi.
Etenkin inhimillisistä virheistä ja vahingoista raivoaminen on käsittämättömintä.
Käsiksi käyminen on myös järjetöntä.
Oma faija.
On aivan samanlainen, en tiedä vaikka olisikin pahempi, tai sitten ei. Aivan järjettömiä raivareita, tavaroitten viskomista ja rikkomista, ruoan tai juomien toisen päälle heittämistä, käsiksi käymistä, henkinen väkivalta.
Ja suurimmaksi osaksi kaikki raivokohtaukset on lähtenyt jostain inhimillisestä virheestä, jostain aivan järjettömästä väärinkäsityksestä tai vahingosta. Tai jos toinen ei ymmärrä, myös jongun asian tekemättä jättäminen (joka olisi jollain ajatustenluku keinolla pitänyt tajuta) voi aiheuttaa suuren suuren katastrofin. Olen aina ajatellut ettei musta tule ikinä samanlaista.
Silti.
Nyt vasta tajuan kuinka oon aina reagoinut täysin samalla tavalla, vahingoista ja erehdyksistä, kaikista lähimmille ihmisille. Miksi nään ja hahmotan tän kuvion vasta nyt.
Kuinka pitkä prosessi mulla on edessä.
Räjähdän juuri tollasista asioista lähimmilleni. Sentään nykyään pyydän anteeksi. Vielä on opittava ennaltaehkäisy.
En halua olla samanlainen.
Nyt tajuan miksi aina mulle tulee suuri ahdistus ja paha olo kun joku erehtyy tai joku asia unohtuu tai jää tekemättä, tai kun jollekkin tulee jostain pettymys.
Mä en halua jatkaa tätä ketjureaktiota.
Mä en halua aiheuttaa mammalle tuplasti pahaa oloa, että se joutuu kärsimään faijan JA mun raivokohtauksista.
Mun täytyy pyrkiä estämään ne. Ja ehkä joku päivä en reagoisikaan asioihin sillä tavalla enään.
Kaikki on kiinni opitusta tavasta, lapsi oppii vanhemmiltaan reagointitavan.
Mä en halua reagoida tollasiin asioihin samalla tavalla.
Haluan päästä eroon siitä, ehkä sitten en ahdistuisi niin pahasti, ehkä sitten ei olisi niin paha olla, ja mikä tärkeintä, jos joskus saan omia lapsia, he eivät nää eikä opi mitään tuollaista.
Tahdon terveen mielen.