Tahdon paeta, pääni sisältöä.
Kuuntelisit, kuuntelisit kuinka huudan, kiljun ja itken. Näkisit sen mikä minua on vaivannut niin pitkään, näkisit ja ymmärtäisit.
Mutta niin ei tapahdu kuin ainoastaan elokuvissa, vain niissä on joskus onnellinen loppu.--
Meissä on raivoa niin paljon, ja sanoja sitäkin vähemmän.
Kunpa edes sinä ymmärtäisit.
Nousisin tästä jos vain voisin, jos vain osaisin. Tietäisin miten. Yritän, taistelen, joka hetki. Toisinaan en vain osaa enkä pysty hillitsemään sitä, sitä tunnetta, sitä raivoa ja sitä. Niin paljon kuin yritänkin.
Rakas, en tiedä pystynkö tähän.
Niin paljon pahaa. En halua sitä sinulle. En--
Olen tarkoittanut joka ikistä sanaa mitä sinulle olen sanonut -- mutta hetkittäin vain olo on niin voimaton. Niin voimaton että tuntuu ettei ole järkeä sinua kiduttaa, pitää sinua mukana tässä, sillä toisinaan olen vain niin-- Kusipää, kun on niin paha olla. Päätä painaa liikaa, en halua vaivata sinua sillä, niillä kaikilla pahoilla ajatuksilla, tunteilla. Sinulle en halua pahaa.
Ja kunpa osaisin luottaa. Vaikka uskonkin kaiken mitä sanot, en silti pysty luottamaan, kun pää sanoo toistaa. Huutaa.
Vittu. Olen typerä ämmä. Miksi tämä ei lopu, miksi ei ala hyvä aika, kaunis aika alla sateenkaaren.