Mikä sua vaivaa?
Etkö ole tuohon ikään oppinut. Olet niin ajattelematon, kiittämätön. Hemmoteltu, aivan kuin olisit kasvanut perheessä ainoana lapsena.
Niin naurettavaa.
Tiedän ettei elämäsi ole aina ollut mitä helpointa. Mutta ajattelisit positiivisesti. Asiasi on kuitenkin niin paljon paremmin kuin monella muulla. Enkä nyt todellakaan katkerana tilitä ja väitä tässä nyt, että minulla olisi asiat jotenkin huonommin kuin sinulla. Mutta monella on.
Niin monella, ja silti sinä
sinä
sinä vain valitat pienistä asioista. Niin pienistä ongelmista. Mitä sitten kun niitä oikeita ongelmia ilmaantuu. Miettisit sitä.
Anteeksi
Mutta niin vain se on.
Anteeksi etten ole sinulle ehkä nyt parhaimpana tukena, pienien niin sanottujen ongelmiesi kohdalla. Mutta minusta vain tuntuu että sun olis aika avata silmäsi.

Ehkä minua loukkaa se että valitat tuollaisista asioista, Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan sitä?
Miltäköhän musta tuntuu kun puhut ja valitat esimerkiksi seurusteluun ja terveyteen liittyvistä asioista?
Huh.