Uus diagnoosi.
Kaksijakoinen mielialahäiriö.
Hei! Olen ilmeisesti sittenkin maanis-depressiivinen.

Lääkäri totesi, että aikaisemmat lääkkeet (jotka lopetin itse), olivat vääriä. Eihän sellaiset kuulemma voi minua auttaa kun tilanteeni on mikä on ja kortisooni kuulemma vaikuttaa jollain tavalla myös tähän kaikkeen!
Että mitäs helvettiä.
Mulle määrätään syötäväksi lääkkeitä, joista ei voi olla apua. Turhaan. Turhaan, koska kukaan ei ilmeisesti missään vaiheessa ole informoinut vastaavaa psykiatria tästä koko terveydentilastani. No hiton hyvä että lopetin ne.

Nyt ois sit uusia pilssejä. Pillleriä naamaan.
Aivan sama alkaa kyllä tässä vaiheessa olla. Toivon vain että voisin normaalia elämää elää, ilman ylisuurta raivoa ja ahdistusta.
Kaikki on yhtä oravanpyörää.
Ahdistaa kun on kipeä, ahdistaa kun lihoaa, lihoaa koska on kipeä.
Ahdistaa kun ei ole rahaa, ahdistaa kun ei ole töitä, ahdistaa kun ei jaksaisi edes tehdä töitä, kun on voimaton olo, koska on kipeä.

Korjatkaa palapelini.