Jatkuu, jatkuu vain.
Epäonnea.
Niin ne lääkärit sanoi --Mulla on siis vain nyt epäonnea.
Muulla tavalla ne ei sitte osaa tätä selittää.
Mahdotonta.
Kuinka ne ei osaa sanoa että mitä tämä on ja miksi näin tapahtuu?
Mietin vain.

Kaveri valittaa hammaslääkärissä käynnistä. Sitä kun sattui niin kovasti. Eikä YHTEEN päivään pystynyt syömään. (!) Siis Oh My God.
Kuinka kamalaa. Helvetti.
Anteeksi ettei nyt oikeen sympatiat riitä.

En ole pystynyt kahteen viikkoon syömään kunnolla, vain kylmiä vellimössöjä.
Ja nyt kun tuli tämä uusi tulehdus... -ei voi tietää milloin sitten taas pystyn syömään.

Voi tätä elämää, voi noitä ystäviä. No jokaisella on ongelmansa.
Masentavaa.

Hymyilen.
Hetken.

Ei jaksaisi nähdä näitä ns.ystäviä, ei jaksa kuunnella heidän ongelmiaan, ei vain jaksa.
Kun ei teillä ole ongelmia.
Teette normaaleista elämän pikku koukeroista suuren suuria ongelmia.

Olkaa hiljaa.

Pikkuveljeni on itsemurhan partaalla -jos näin voi sanoa.
Vanhemmillani on todellisia ongelmia. Sellaisia ongelmia joista en voi puhua kenellekkään, sellaisia ongelmia joiden "seuraukset" vaikuttaisivat ja näkyisivät vielä monia vuosia, vakavaa.

Nainen kuolee synnyttäessään esikoistaan.
Mieti sitä ennen kuin valitat.
Lapsi herää joka aamu haistaen viinan huurun. Väkivaltaa ja viinaa.
Mieti sitä ennen kuin valitat.

Sillä teidän ongelmat ei ole vielä mitään. Ajattelisit hieman.
Ei meidän perheen ongelmatkaan ole vielä mitään. Pikkuveljeni ongelma on vakava. Mutta kaikesta voi selvitä.
Mutta "ystävät" älkää jaksako valittaa siitä kaikesta turhasta minulle, tai kenellekkään.

Väsymys.