En saa päässäni millään ajatuksia kokoon. En tiedä mitä tehdä, haluan tehdä oikean ratkaisun. Oletko sinä oikeasti muuttunut? Voinko minä jättää menneet taakse, pystynkö todella antamaan anteeksi. Voinko unohtaa kaiken, voinko parantua? ..Minun on niin yksinäistä, niin yksinäistä ilman entistäni. Hän kulkee baarista toiseen, tuttuun tapaansa, elelee leveästi, pitää hauskaa. Kestänkö sen?

Suurin ongelma on voinko noin vain Naps! -parantua? Hups. Nyt en enää ole masentunut, ja kaikki on hyvin. -Epäilen. Niin hän kuitenkin odottaa, ellen todella saisi häntä ymmärtämään. Haluan niin takaisin hänen kainaloonsa -masokisti. Kunpa näkisin jonkun vihjeen, jonka avulla voisin tehdä ratkaisuni..

Tahdon hänet takaisin -niin kovasti. Silti pääni sisällä ääni huutaa -"Ei, ei enää." Lupasin itselleni etten ikinä palaisi takaisin siihen samaan p*skaan. Mutta nyt.. Kun olen täysin yksin, ilman mitään, tietämättä edes kuka itse olen, nään vain kadotetun paratiisin -ja kuolleet unelmat. |Jotka haluan pelastaa.|

Kun vain edes tietäisin kuka itse olen..

Tuntuu niin pahalta että entinen pitää hauskaa kun minä yksin kotona pohdin ratkaisua ongelmiimme. Yksin. Mikä kirous. En tiedä saisinko rauhaa pahoilta ajatuksiltani, pystyisikö pääni jättämään rauhaan kaikki ne pahat asiat, joita olemme entiseni kanssa kohdanneet näiden vuosien varrella.

Ei. Haluan vain muuttaa hänen kanssaan pois. Miksi me emme muuttaneet silloin kun se oli mahdollista? Silloin kun meidän piti.. Kaikki voisi olla niin hyvin jos emme olisi tehneet niin s*atanasti virheitä. Pitääkö niiden kaikkien hirveiden virheiden takia luopua kaikesta kauniista? Kaikesta kauniista mitä minulla on.

Hän oli niin ilkeä, niin paha, julma. Ja nyt -Niin kultainen.

Miten voisin tietää mikä on oikea ratkaisu kun en päässäni saa ajatuksia kokoon? ..Koulu kärsii. Kotona ei kamalasti ole myöskään hurraamista, liikaa negatiivista joka puolelta.

Voiko olla mahdollista, että kaikkien niiden pahojen tekojen jälkeen kaikki voisi vielä olla hyvin? Voiko olla mahdollista että sinä olet niin oikea minulle, kuin mitä sydämeni sanoo? -Järkeni väittää muuta. Kaikki ne kerrat kun minua satutit, niin syvältä. Väität että olet tajunnut että pidit minua itsestäänselvyytenä, joka selittää suurelta osalta sen p*skan, juuri sen takia haluaisin nähdä minkälainen suhteemme olisi ilman tuota tekijää, voisiko minulla olla hyvä olla?

Sinä olet ainut joka tuntee minut. Sinä olet ainoa jonka kanssa tulen toimeen. Sinua minä vihaan, Sinua minä rakastan.

Jotenkin minusta tuntuu etten ikinä tule pystymään antamaan sinulle anteeksi, niitä kaikkia kertoja kun minua satutit. Luulen että olisin ikuisesti katkera sinulle niistä.

Ja sitten tämä minun juttuni meidän erossa ollessamme, toisaalta olin niin hukassa.. Ja mitäköhän kaikkea sinä olet tehnyt, tóisaalta niillähän ei ole mitään merkitystä. -Mehän olemme erossa. Kuinka monimutkaista.

Niin paha olla.