Haluaisin elää tässä hetkessä. Haluaisin kyetä tuntemaan kunnolla, eläväni.
Nyt kuljen vain zombina.
Ystävät.
Olen kamalasti miettinyt viime aikoina ystäviäni.
Tietääkö suurinkaan osa heistä mitä minulle oikeasti kuuluu?
Tietääkö kukaan heistä kuinka masentunut olen ollut.
Ne ihmiset jotka kutsuvat itseään parhaaksi ystäväkseni, tietävät varmaankin vähiten.
He eivät kuuntele. T soittaa silloin kun sillä on mieshuolia, muusta hän ei koskaan puhu kuin itsestään.
Koskaan hän ei kysy että mitä minulle kuuluu. Pitemmän päälle se on stressaavaa, mieltä painavaa.
Arki.
Arki vain kulkee eteenpäin, ilman mitään, mitään erityistä mistään. Ilman mitään tunnetta. Unessa.
Zombi.
Potkikaa vain, niin sanotut ystävät.
Minähän olen täällä vain miellyttääkseni teitä.

"And as they all grow older the truth will be understood,
cause we never turn out the way we thought we would."