Miten sä voit mokata jotain tollaista. Jotain sellaista minkä eteen sä oot tehnyt niin helvetisti? Miksei mikään ikinä riitä, miksi et koskaan ole tarpeeksi hyvä. Kuinka sä voit olla niin Luuseri?! Saatanan ääliö. Sulla oli tilaisuus kerrankin tehdä jotain hyvää, onnistua jossain ja sä menit ja mokasit. Epäonnistuit niin kuin aina. Susta ei ikinä ole mihinkään, ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan. Susta ei ole mihinkään. Typerä ämmä. Olisit edes tämänkerran näyttänyt, osannut, ollut hyvä, mutta ei. Olet Luuseri, ikuinen luuseri. Vihaan sua, vihaan niin paljon. Tahtoisin satuttaa sua, niin paljon että muistaisit sen kivun koko loppu elämäsi, ajattelisit sitä joka sekunti kun se viiltäisi kylkeäsi, rintaasi, päätäsi. Susta ei ole mihinkään.
Miten voit aina onnistua mokaamaan, miksi et ikinä voi olla hyvä, miksi sun pitää olla tuollainen, miksi sun pitää olla ikuinen epäonnistuja.
Miksi edes olet täällä?
Mitä varten elät?
Mitä hittoa sä teet täällä?
Mitä varten sä olet edes alunperin syntynyt tähän maailmaan.
Miksi?
Miksi mun pitää olla tälläinen.
Olisin edes kerran elämässäni tahtonut näyttää, näyttää jollekkin että pärjään. Todistaa ittelleni etten olekkaan niin toivoton tapaus. Mutta ei. Olen mitä olen, luuseri.
Olisin voinut olla hyvä.
Mihin mä meen tän jälkeen? En mä minnekkää voi päästä. Miksi? Hitto. Miksi? Mahdollisuuteni meni. En enää edes yritä, miksi yrittäisin kun tulos on aina sama. Aina sama. Aina yhtä huono. Sä et ole tarpeeksi,
Sä et ole MITÄÄN.